Palautuminen

Moni on nyt väsynyt – eikä se johdu vain kiireestä

Oletko huomannut saman?

Lähes jokainen tuntuu olevan väsynyt. Ei vain huonosti nukkunut, vaan jatkuvasti vähän loppu. Aamulla väsyttää, päivällä väsyttää, illalla väsyttää - mutta uni ei silti tule,

Ja silti arki pyörii. Työt hoidetaan, kokouksiin mennään, viesteihin vastataan.

Ulospäin kaikki näyttää normaalilta. Mutta pinnan alla mennään vajaalla. Ei mitään yhtä romahdusta, vaan kasa asioita: työ, vastuu, keskeneräiset ajatukset – ja se tuttu ajatus, että kyllä minä vielä tämän hoidan. Mutta jaksaminen maksaa sen laskun myöhemmin.

Ehkä kyse ei olekaan vain meistä

Helppo selitys on, että emme palaudu tarpeeksi. Mutta entä jos se ei ole koko totuus?

Työterveyslaitos on jo pitkään nostanut esiin työn muutosta: työ on pirstaloitunut, keskeytykset lisääntyneet ja kognitiivinen kuormitus kasvanut.

Teemme useita asioita yhtä aikaa, reagoimme jatkuvasti johonkin, eikä ajatus ehdi palautua missään kohtaa. Työ ei ole välttämättä fyysisesti raskasta. Mutta se on jatkuvaa ajattelua.

Uni ei ole asia, jota voi yrittää

Sitten se klassinen ohje: nuku enemmän. Kuulostaa järkevältä. Toimii huonosti.

Koska uni ei tule yrittämällä. Päinvastoin – mitä enemmän yrität, sitä varmemmin olet hereillä. Uni ei ole suoritus. Se on seuraus siitä, että hermosto rauhoittuu.

Ja jos se ei rauhoitu päivän aikana, se ei rauhoitu yöllä.

Väsymyksestä on tullut normaali

Ehkä huolestuttavinta on tämä:

Väsymys ei enää tunnu hälytysmerkiltä. Se tuntuu normaalilta.

“Kaikilla on kiire.” “Tämä kuuluu tähän.” “Kyllä tämä tästä.”

Mutta jos palautuminen jää jatkuvasti vajaaksi, keho ei palaudu kunnolla. Se vain jatkaa puoliteholla. Ja siitä tulee uusi normaali.

Entä elämä työn ulkopuolella?

Tämä unohtuu yllättävän helposti. Ei kukaan palaudu pelkästään lepäämällä työstä. Palautuminen on myös liikuntaa, joka vie ajatukset pois. Ystäviä, joiden kanssa ei tarvitse suorittaa. Tekemistä, jolla ei ole mitään hyötytavoitetta.

Ja ehkä juuri tämä puuttuu monelta. Työ valuu helposti kaikkeen – ajatuksiin, iltoihin, viikonloppuihin. Ja huomaamatta elämä alkaa kaventua.

Loppuun yksinkertainen ajatus

Jos kaikki tuntuvat väsyneiltä, kyse ei ole vain yksilöistä.

Mutta silti jokainen meistä tekee ne pienet päätökset: milloin lopettaa, milloin jättää tekemättä, milloin oikeasti pysähtyä.

Ja ehkä vielä tämä: Jos elämä on pelkkää työstä palautumista, jotain olennaista puuttuu. Koska lopulta: Jos ei palaudu, ei jaksa. Ja jos ei jaksa, mikään muu ei toimi.

Itse olen huomannut tämän nyt käytännössä – kun olen nähnyt ystäviä ja sopinut kivoja menoja, olo on ollut heti kevyempi. Elämässä on ollut taas muutakin kuin työstä palautumista.

Kiitos asianosaisille.