Sisu ja sitkeys

Sisututkija Elisabet Lahti käsittelee kirjassaan Sisun alkemia (2025) sisun kahta puolta. Sisu voi auttaa meitä ylittämään itsemme ja selviytymään vaikeista tilanteista, mutta väärin käytettynä se voi myös kuluttaa voimavaramme loppuun.

Tämä sai minut miettimään, kuinka usein sisu mielletään vain periksiantamattomuudeksi. Että pitää jaksaa, yrittää enemmän ja puristaa vielä vähän lisää.

Mutta entä jos todellista sisua onkin tunnistaa, milloin pitää muuttaa suuntaa?

Omalla kohdallani sitkeys on tarkoittanut työntekoa, uuden opettelua ja opiskelua myös siinä vaiheessa elämää, kun joku voisi ajatella, että eiköhän sitä ole jo tarpeeksi opittu. Itse huomaan ajattelevani päinvastoin. Vielä voisi olla paljon kiinnostavaa opiskeltavaa.

Sisu ei ole sitä, että tekee loputtomasti enemmän. Joskus se on sitä, että uskaltaa tehdä asiat toisin.

Sama ajatus pätee myös printtimedian tekemiseen.

Olemme tehneet vuosia töitä kaupunkilehden elinvoimaisuuden eteen. Välillä on tarvittu melkoista sisua ja sitkeyttä, mutta pelkkä sisulla puskeminen ei olisi pelastanut mitään. On pitänyt tehdä myös vaikeita päätöksiä: vähentää henkilöstöä, karsia ilmestymiskertoja ja miettiä koko toimintamallia uudelleen.

Ehkä sekin on sisua. Ei sitä, että jatketaan hinnalla millä hyvänsä, vaan sitä, että uskalletaan tehdä muutoksia, jotta voidaan jatkaa.

Ja ainakin yksi asia antaa syyn jatkaa printin tekemistä: tuoreen KMT 2026 -tutkimuksen mukaan painetulla Kaupunkilehti PK & Ankkurilla on edelleen 65 300 lukijaa ja viikkotavoittavuus on 70 700.

Printillä on siis edelleen vahva lukijakunta Kymenlaaksossa. Sen tulevaisuus riippuu kuitenkin siitä, miten mainosmarkkinat kehittyvät ja saadaanko jatkuvasti kasvavat tuotanto- ja jakelukustannukset kestävälle tasolle. Sisua tarvitaan edelleen, mutta pelkällä sisulla ei lehtiä paineta eikä jaeta.

Mutta sitkeä tapaus näyttää olevan. Niin printti kuin sen tekijätkin.